Luulisi, että yli tunnin neuvottelu ja tinkiminen, passikopiot sekä kahdeksan allekirjoitusta (joista kaksi samaan paperiin eri ihmisten läsnä ollessa) kuntosalijäsenyyden eteen olisi intialaisen byrokratian huipentuma. Turha toivo.
Jokaisen yli puoli vuotta maassa työskentelevän ulkomaalaisen pitää rekisteröityä Foreign Resident Registration Officessa (FRRO). Minunkin, vaikka oleskelen maassa alle puoli vuotta. Sääntö muuttui sopivasti paria viikkoa ennen lähtöäni ja neljä kertaa sen jälkeen. Siksi ainoa vaihtoehto on alistua milloin minkäkin virkailijan mielivaltaan, kun viranomaisetkaan eivät tiedä miten pitäisi edetä.
Muutaman virastovisiitin, tuntien jonotuksen, vaikuttavan paperipinon ja lukuisien allekirjoitusten, leimojen ja notarisointejen jälkeen sain marraskuussa oleskeluluvan vain maaliskuun loppuun, pienen kirjoitusvirheen takia tai ehkä lahjusten toivossa. Lapun mukaan 5 vuotta intialaista vankilaa odottaa, jos jäisin maahan luvan umpeutumisen jälkeen. Luvan uusiminen maaliskuussa olisi kuulemma pikkujuttu. Virkailija raapusti vielä oleskeluluvan laitaan vaatimuksen verotodistuksesta, vaikka tiesi minun maksavan veroni Suomeen.
Vankilauhkauksen vauhdittamana aloin selvittelemään veroasiaa ja luvan uusimista jo joulukuussa. Sepä ei ollutkaan niin yksinkertaista viiden eri ulkoisen ja sisäisen tahon osoitellessa sormiaan eri suuntiin.Vielä viime viikkoon mennessä kumpikaan seikka ei ollut ratkennut, ja olin tilanteessa, missä en kohta saisi jäädä maahan enkä lähteä maasta. Ilman oleskelulupaa minua kuulemma uhkasi vankila, mutta ilman verolappua en pääsisi lentokenttää pidemmälle.
FRRO:n virkaintopii ei suostunut uusimaan lupaa ilman verolappua - vaikkei se alun perin ollut edes vaatimus oleskeluluvan uusimiselle, eivätkä verovaatimukset edes lain mukaan päde minuun. Verokonsulttimme X ei voinut saada verovapautusta ilman seitsemää eri ihmisen allekirjoittamaa paperia, joista osa tuli printata Nokia letterheadille ja osa tasan 100 rupiaa maksavalle erikoispaperille. Ihana Income Tax Department ei silti myöntänyt minulle verovapautusta, koska lappu on voimassa vain kymmenen päivää, ja sen voi uusia aikaisintaan kuukauden päästä umpeutumisesta, mikä puolestaan tarkoittaisi etten pääsisi vapuksi kotiin (jos siis saisin oleskeluluvan uusittua siihen asti).
Viime torstaina sopassa olivat FRRO:n ja oman tiimini lisäksi Nokian henkilöstöhallinto ja juristit, ulkoinen relocation-agenttini ja verokonsulttifirma. Taas yhden turhan FRRO-visiitin jälkeen oli selvää, ettei Nokia ole huudossa lahjusten puutteen vuoksi. Vaati valituksia Intian ulkoministeriöön, tunnetusti hankalan FRRO-virkailijan työkavereille, sekä yhteiselle tuttavalle, kunnes oleskelulupaani viimein pidennettiin kuukaudella viime torstaina. Huraa! Muuten tänään olisi ollutkin yllättäen viimeinen päiväni Intiassa. Täytyy myöntää, että näinä hetkinä tuli ikävä Suomen verohallintoa.
Krista
Napattu: http://blog.livemint.com/the-expat-blog/2009/11/02/graphic-tales-of-the-frro/
No comments:
Post a Comment