Kuvissa se ei mielestäni koskaan ollut kummoinen. Epäilinkin, että Taj Mahalin kanssa käy kuin toisen kulttuurikliseen äärellä Louvressa vuonna 1990. "Jahas, siinä se nyt on", reagoin, kun en ollut perehtynyt Mona Lisan vallankumouksellisiin ominaisuuksiin: sfumato-tekniikkaan, mallin sommitteluun ja atmosfääriseen perspektiiviin.
Huoli oli turha. En olisi uskonut, että maapallolla on rakennuksia, joita voin vapaaehtoisesti tuijottaa yli kaksi tuntia. Eikä toljotteluun tarvittu arkkitehdin tutkintoa.
-Aleksi
No comments:
Post a Comment