Aasian vaivaannuttavimmat hetket koittavat toileteissa. On prameita hotelleja ja ravintoloita, joiden kaakeleilla askeltaessani tiedän löytäväni tien helpotukseen tarvittaessa silmät kiinni. Vaikka näen, että WC:ssä on kaksi pisoaaria, joista molemmat vapaita, ne osoitetaan minulle reippaan ”sir”-puhuttelun saattelemana. Huudahduksessa kuuluu opetettu sävy: ”mikä kunnia, että asioitte saniteettitiloissamme.”
Matkalla lavuaarille kiroan kuulumistani niihin kahteen kolmasosaan miehistä, jotka pesevät kätensä vessassa. ”Sir!” Palvelija avaa hanan. ”Soap, sir!” Valkoiset hansikkaat annostelevat nestesaippuan kämmenelleni. Saippuaa tulee aina liikaa, ja se irtoaa raivokkaasti pestessäkin kuin tatuointi. Sekunnit matelevat. Palvelija seisoo puolen metrin päässä ja koittaa rikkoa jäävuorta naskalilla: ”How are you, sir?” Valehtelen voivani mainiosti ja liikautan kättäni, johon ojennetaan froteepyyhe. ”Towel, sir!”. Kuivaan kädet ylimalkaisesti ja nykäisen takataskustani sinne valmiiksi asettamani menolipun vapauteen – tippisetelin. "Thank you, sir!" Viiletän ovesta ja vannon seuraavan kerran pidätteleväni kotiin saakka.
Kuvan herrat edustavat kolmasosaa ITC Maurya -hotellin sisäänkäynnillä odottavasta vastaanottokomiteasta. Yksi avaa auton oven ja toinen parkkeeraa sen. Kolmas tervehtii ja neljäs valvoo muiden suoritusta.
Krista ei saa viedä töissään kahvikuppia itse pestäväksi, ja palvelu pelaa kotiin saakka. Lähes kaikki ravintolat ja jopa ruokakaupat tuovat tavarat ovelle pelkkää vapaaehtoista lähetin tippiä vastaan. Kuskimme pitää meitä hulluna, koska käymme itse kaupassa. Hän myös järkyttyi, koska emme halunneet omaa kokkia, joka sisältyy vuokraan.
Lähettien lisäksi meillä ravaa kuudesti viikossa siivooja. Miekkonen tiskaa sekä pesee vessat ja lattiat joka kerta. Yritimme alkuun tolkuttaa, että vähempikin riittäisi. Puhdas kämppä on kuitenkin vuokraisännälle ja huoltoyhtiölle kunnia-asia. Kerran kaveri vaati, että saa tiskata astiat, vaikka olin antanut hänelle vapaapäivän. Saimme sentään muutettua lakananvaihtovälin kertaan viikossa alkuperäisestä päivittäisestä.
Mutta en tiennyt mihin suuntaan lähteä, kun näin kaverin ensi kertaa jynssäävän lattioita rätillä ja polvillaan. Lennätimme apuun mopin, joka herätti ansaittua epäilystä turvatarkastuksissa. Se kuitenkin kannatti. Sini-Piika on hitti. Nyt olen nähnyt ihmisen pesevän lattioita hymyillen mainoskatkon ulkopuolellakin.
Palvelemisen kulttuuri poikkeaa totutusta todella; tunsin tehneeni palveluksen, kun kehotin luuttuamaan lattiat.
-Sir Aleksi
Huh huh! Kuulostaa kuumottavalta. Jos joskus matkustan intiaan, yritän näyttää niin likaiselta hipiltä ku mahollista.
ReplyDelete