Puolivälin etappi ohitettu. Etenkin Suomen loman jälkeen elo täällä on tuntunut varsin kotoisalta. Vaikka olen kokenut ensimmäisten viikkojen ihmeet uudelleen Aleksin kautta, en ole enää ainkoihin tehnyt viikottaisia listoja uusista havainnoista. Liikenne ja byrokratia eivät juuri nostata pulssia, hintojen neuvottelu onnistuu useimmiten, tiedän mitä tilaan ravintolassa ja ruoka uppoaa näppärästi sormin.
Viime viikkoina olen myös viimein päässyt vähän matkustamaan maan sisällä. Bangalore on puhtaampi ja kaupunkimaisempi kuin Delhi. Kerala on lämmin, kaunis ja vehreä. Jaipur teki toistaiseksi suurimman vaikutuksen vanhoine rakennelmineen. Silti huomasin että mulle tuli ikävä ”kotiin” Delhiin.
Gurgaonin tomuiset kadut; samat riksakuskit portilla joiden kanssa käydään kerta toisensa jälkeen samat neuvottelut; Delhin metron työmaa parvekkeen alla; kuorsaava pulupariskunta ikkunalaudalla joka toimii myös herätyskellona; hektiset markkina-alueet hedelmäröykkiöineen, nahkatossuineen ja kilisevine rannekoruineen; epäilyttävät herkut höyryävissä dhaba-kojuissa teiden varsilla; massiivinen India Gate joka jotenkin osuu aina matkan varrelle; viskipullon jämät ruuhka-ajan ratoksi parin tunnin matkalla Delhiin; entisajoista muistuttava, hektinen vanha Delhi ja imperialismin synnyttämä uudempi… Ajoittain karua mutta silti niin ihanan kotoisaa!
Toi slummikuva(?) näyttää tutulta, vaikka onkin ihan toiselta puolelta maailmaa. Ghettos are the same all over the world...hmmm
ReplyDeleteJoo, moni asia varsinkin alussa muistutti Brasiliasta. Toi ei varsinaisesti oo slummialue, vaan pala vanhaa Delhiä joka on kyllä hieman köyhempää. Itse asiassa en oo törmänny täällä vieläkään sellaseen Slumdog Millionaire -tyyppiseen slummiin (vaikka niitäkin oletettavasti on), mutta telttoja ja aaltopeltimajoja on kyhäilty joka paikkaan
ReplyDelete