Kääntyköön matkablogi hetkeksi ruokablogiksi. Kävimme juuri syömässä Aasian parhaaksi valitussa ravintolassa, Bukharassa. Sapuska oli arvatenkin sangen kelvollista, joten paikasta ei ole mieltä kertoa sen enempää. Jännittävämpää on epätietoisuus. Kerron, kuinka turisti osoitti olevansa turisti paikallisessa pikaruokalassa.
Juuri salilta saapuneena, testosteronitasot tapissa ja proteiinin perään ulvoen astelin sisään intialaista ruokaa tarjoilevan, suositun Halidram’s-ketjun ravintolaan Gurgaonissa. Tajusin, etten tajua kaikkien ruokien nimistä niiden sisältöä. Menu oli kirjoitettu selkeästi ilman kuvauksia.
Astelin tiskille liha mielessäni muhien. Onneksi ymmärrän paikallista kulttuuria käsittämättömän paljon, enkä pyytänyt pyhää nautaa.”Hi, what of these are chicken?” -kysyinkin kiinnostuneena. Henkilökunta tiesi kertoa: ”This is vegetable restaurant.”
Ruokasuunnitelmien saatua dramaattisen käänteen muistin, että Etelä-Intian kokit käyttävät ookoona pitämääni kookosta. Tilasin South Indian Platterin, jonka nimestä ja kovasta vajaan kahden euron hinnasta päättelin sen sisältävän rutkasti sitä sun tätä.
Maksoin ja pistin varmuuden vuoksi taskuun kauppiaankin kuitin, jotteivät vaan huijaa. Managerin noudettua kuitin takaisin ihmettelin henkilökunnan päänpyörittelyä. Olen jo tottunut tuijotuksiin, mutta nyt ymmärsin tehneeni jotain muutakin väärin, kun tarjoilija toi nauraen ruokani pöytään. Myöhemmin sain tietää, että paikalliset jonottavat ja noutavat juomat ja ruoat eri tiskeiltä saamiensa kuittien kanssa. Osoitin siis tietämättäni todellista kolonialistin henkeä, kun vaadin tietämättäni erikoiskohtelua.
Ruokablogeissa näkee usein upeita kuvia valmiista annoksista. Minäkin otin kuvan annoksesta, jonka sain valmiiksi. En oikein tiedä, mitä söin, mutta maukasta oli.
Ruokajuomaksi nautin lassin ja teen, koska vakiosärvintäni ei tarjoiltu. Nappasin sitä kotimatkalla kioskista. Kohtuuden nimissä tilasin ja join ainoastaan yhden Light Kingfisherin. Sen alkoholitilavuusprosentti on vain puolikymmentä ja kokonaistilavuus 0,65 litraa. Ja kuten alta näette, kioskinpitäjät pitävät huolta asiakkaan ja ostoksen mukavuudesta pakkaamalla juomien ympärille pehmoisen viltin.
Kingfisherillä on yllään kietaisuhame Gurgaonin talvimallistosta. Asuste uhkuu harmonisuutta ja mukavuutta.
Asuste taipuu leikkaustensa ansiosta myös rohkean avonaiseksi.
Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen ruokapostaukseni.
-Aleksi
No comments:
Post a Comment