Wednesday, January 27, 2010

The Question Remains: wat duujuu tinkof Finländ?



Maanantain ratoksi Delhin kaduilla ihmetteli sotakoneita Republic Dayn paraatissa sellainen väkimäärä, että sen suitsemiseen valjastettiin 18 000 poliisia. Vaivatta voisikin luulla, että Intian suosituin maa on Intia. Rohkenen muuta väittää ja sanojeni painoksi esitän vakuuttavan todistusaineiston.

Intiassa arkiset murheet ovat juuri nyt taka-alalla, sillä eniten ihmisiä kastiin katsomatta kiinnostaa maa, jonka kansallishyönteinen on ylväs seitsenpistepirkko.

Jo paikallisen ravintolan – Kentucky Fried Chickenin – aulassa törmään hysteeriseen Suomi-fanitukseen. Joku on maalannut seinät kotoisten liikenneopasteiden innoittamana. ”Oi, kunpa tämäkin tie veisi aina kymmeniin pakkasasteisiin asti” -kuulen kaikkien intialaisen ajattelevan. Ja kun he puhuvat, kädet ja suu käyvät aina epäilyttävän vilkkaasti. Uskon heidän keskustelevan hindiksi bensanhintamme dramaattisesta kehityksestä.


Vielä upeampi esimerkki suomalaisen kulttuurin riemukulusta on Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat. Laman innoittama kreisikomedia esitettiin eilen paikallisessa televisiossa. Eikä haittaa, vaikka kanavia on 90. Kukaan ei ole osoittanut, etteivätkö useimmat täällä olisi kansallisen juhlapäivän kunniaksi jännittäneet, aloittaako Kari Väänänen seuraavan repliikin ennen mainoskatkoa.

Raskauttavin todiste maamme supertähteydestä ei ole paikallisen myymälän Finn Crisp -hapankorppu, vaan kuntosalimme hygieniatilat. Itsetuntoa rakentaen nimetty Celebrity Fitness -painotalo kun tarjoaa suomalaisen saunan 85 asteella.

Viimeiseksi vakuudeksi Suomen lumovoimasta tarvitsisin vain paikallisen mielipiteen totuuden ytimestä, samaisilta saunan lauteilta. Vielä en ole rohjennut avata keskustelua: "Du juu laik finish, aishoki wöldtsämpiön naintifai?" Toisaalta en ole nähnyt 30 neliön saunassa vielä ketään. Kaikilla ei pitäisi olla porttikieltoa saunaan, koska tällä salilla ei pitäisi saada ikuista karkotusta, jos heittää vettä kiukaalle. Niin kävi täällä toisella salilla suomalaismiehelle. Hänen epäiltiin yrittäneen tappaa itsensä tai ainakin hajottaa kiukaan.

Tuo ikävä osoitus suomalaisen kulttuurin kohtalaisesta ymmärtämättömyydestä ei silti horjuta uskoani Suomen suosituimmuusasemaan. Tarvitaan vain yksi paikallinen löylynlyömä. Häneltä lypsän oikean vastauksen kysymykseen, jonka me vahvalla itsetunnolla varustettu voittajakansa haluamme kuulla yhä uudestaan ja uudestaan: SOU IM FROM FINLAND. VAT DUJU TINK OF IT?

-Aleksi, from Finland

Monday, January 25, 2010

Intian liikennesäännöt kokonaisuudessaan






Intiassa ihmiset ovat hullussa liikenteessä rauhallisia. Suomessa ihmiset ovat rauhallisessa liikenteessä hulluja.

Väki täällä ei vähästä hätkähdä, eikä suuttumiselle ole syytä. Näillä peukalosäännöillä kulkee mutkattomasti 1200 miljoonaa ihmistä.


§1

Jos ajoväylällä on kolme kaistaa, oikea määrä rinnakkaisia ajoneuvoja on neljä autoa, kaksi mopoa, riksa sekä joukko jalankulkijoita. Heidän tehtävänsä on tukkia mahdolliset ylimääräiset raot, joista muuten näkisi, mitä edessä tapahtuu. Näin yhdessä hyödynnämme tien koko kapasiteettia.


Intiassa ei ole vasemmanpuoleinen, vaan monipuolinen liikenne.

§2

Kun ylität jalan tietä, ole kärsivällinen, määrätietoinen tai fatalisti. Kristan venäläinen tuttava uskalsi ylittää kadun ensi kertaa heti, kun oli odottanut oikeaa hetkeä 45 minuuttia. Seuraava kuva on kotoisin samalta kadulta, mutta kuvan aasi ei liittyne tapaukseen.


Löysipä hän viimein parkkipaikan. Onneksi olkoon.

§2

Oikealta, tai mistään muustakaan suunnasta tulevan, ei tarvitse väistää. Se kuka ajaa suoraan eteenpäin ja havaitsee jonkun kiilaavaan jostain eteen, jarruttaa. Kannattaa siis olla aina ensimmäisenä ja kaikkien edessä joka paikassa. Eikä kannata luovuttaa, jos ajautuu toiseksi. Aina voi olla ensin, vaikka on toisena. Aina voi ohittaa. Ja kaikki ohittavat.

§3

Ohittaminen tapahtuu änkemällä jostain, josta saattaa mahtua. Ohituksen aikana töötätään, jotta ohitettava pitäytyy hetken mielikuvituksekkaasta ratinkääntelystä. Ammattimaisempien kuskien ei tarvitse tööttäillä. He vain väläyttelevät pitkiä, oli ohitettavan ajoneuvossa peilejä tai ei. Ja aivan kuten Suomessakin, itse saa päättää, onko keskimääräistä parempi, ammattimaisempi kuljettaja.


Ohituspaikka! Tarttuuko kuskimme tilaisuuteen?


Siinä ne, kolme helppoa pykälää. Jos mielestäsi sääntöjen numeroinnissa on tapahtunut virhe, muistutan, että ehdin tälle sivulle ensin.

-Aleksi

Friday, January 22, 2010

Palvikinkkua ja parvekenäkymiä





Tuloaula oli tyhjä. Pelko pommeista esti innokkaimpien pääsyn kentälle. Sekös sai Lenita Airiston sekaisin. Hän astui jälkeeni ulos Delhin kentältä ja kiroili vastaanottokomiteansa perään, joka odotti ulkona sekalaisin tuntemuksin. Komitea oli tehnyt kinkkisen valinnan; vastustaako Lenitan vai AK-47:llä varustetun sympaattisen vartijan tahtoa?

En äkännyt Kristaa ennen kuin ymmärsin nimeäni huudettavan puolesta metristä. Sulautuuhan armaani vaaleine kutreineen parinkymmenen intialaisen sekaan kuin se oksannäköinen ötökkä oksistoon.

Syytän tarkkaavaisuuden puutteesta unenpuutetta, josta syytän paikallista elokuvaelämystä koneessa. Jokainen taistelukohtaus olisi puolestani voinut olla kaiken lopullisesti ratkaiseva. Tässä rainan traileri, enkä suosittele sitä. "He wants the world" – minulle olisi piisannut tunti unta.

Palvikinkku. Sepä se ensimmäisenä hiipi mieleen, kun mietin tuoksua, joka tervehti riennettyäni ovesta karkuun kiukkuista Lenitaa. Assosiaatiota savulla maustettuun sikaan tuki näkemäni. Tai se, mitä en nähnyt. Sumun sakeudesta saa käsityksen kuvasta, joka on napattu parvekkeelta tuloaamuna. Eikä se sumu vielä hälvene tyystin ilman sadetta. Pöly ja saasteet tekevät hunnusta aina yhtä salaperäisen. Tämä selviää samasta paikasta myöhemmin napatusta kuvasta. Silti, henki kulkee ja toistaiseksi olen viihtynyt paremmin kuin uskoin. Toisaalta, ennakkoluulot rikastuttavat mielikuvitusta niin rutkasti, että tohtiiko niistä täysin luopua?

-Aleksi