
Tämä maa on tunnettu henkisestä kulttuurista, guruista, valaistumisista ja muista ylähyllyn jutuista. Minäkin olen ymmärtänyt Intian avulla jotain. Siksi kannustan nyt kaikkia kuluttamaan väsymättä, syömään saimaannorppaa ja sikailemaan muutenkin ympäristön kustannuksella. Vielä se on mahdollista.
Tämä maa saa ympäristöajattelun tuntumaan minusta yhtä hyödylliseltä kuin neuvottelun parkkipirkon kanssa. Intia on tuoreessa valtionbudjetissaan suoltanut rupioita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, mutta väestö, kulutus ja talous kasvavat kyltymättömästi Tellusta säästämättä.
Tässä kymmenen prosentin talouskasvulla kaahaavassa ja kiihkolla keskiluokkaistuvassa maassa voi ajella uudella autolla, jos vain on lyödä pöytään reilu tuhat euroa. Toisaalta ihmettelen, missä vaiheessa ihmiset ehtivät ostaa sen tai mitään muuta, kun he ovat koko ajan töissä. Toimistoissa on normaalia naputtaa vuosia ilman lomaa. Jos ihminen yleistä käytäntöä uhmaten pitääkin vuosiloman esimiehen erityisluvalla, tuntuu loman jokainen päivä varmasti poikkeukselliselta – jokainen niistä viidestä.
Tämä maa kiihdyttää kymmenessä vuodessa maailman viiden suurimman talouden sekaan valtavan kansan, sen kohtuullisen työmoraalin, luonnonvarojen, ulkomaisten investointien sekä tuontiriippumattomuuden ansiosta. Vaurastumista vartoo enemmän ihmisiä kuin Euroopassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa asustaa yhteensä. Pallon pelastamiseksi ei siis taida riittää länsimaisen elintason heikentyminen, kun työpaikat matkaavat Aasiaan.
Ennen engelsmannien näyttävää sisääntuloa tämä maa oli maailman vaurain paikka. Ehkä se on sitä taas joskus. Tämähän on Intia.
-Aleksi